Jännittävä ja mieleenpainuva viikonloppu takana! Perjantaina grillasimme porukalla Apple Dormin kattoterassilla ja pojat olivat ostaneet yli sadalla eurolla erilaista grillattavaa! Hankaluuksia tuotti heikosti syttyvä grilli, jota ei edes sytytyspalat sytyttäneet. Ratkaisu: mun hiustenkuivaaja puhaltamaan ja johan sytty! Kiva vain näin jälkeenpäin kuivata hiuksia, kun savun haju tulee vieläkin kuivaimesta. Yli 20 hengen porukalla grillasimme itsetehtyjä hampurilaisia, sieniä käärittynä pekoniin, kanavartaita sekä suklaabanaaneja! Hieman luksusta tähän nuudelin ja riisintäyteiseen arkeen.
Osa lähti (jälleen) ulos juhlimaan mutta me menimme suht. aikaisin nukkumaan, koska seuraavana aamuna oli tiedossa koko päivän retki mannerkiinaan Shenzhen nimiseen kaupunkiin, jonne on vain 45 minuutin metromatka Hong Kongista. Kaupungissa on yli 10 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin koko Hong Kongissa. Shenzhen on erityinen alue siinä mielessä, että sinne saa ostettua viiden päivän viisumin suoraan rajalta. (Huom. ei toimi amerikkalaisten kohdalla, enkä tiedä miksi).
Matka ei sujunut ihan ongelmitta. Ruotsalaisella kaverillamme Olivialla oli jo olemassa oleva viisumi hänen seuraavalla viikolla tapahtuvaa Shanghain reissua varten eikä hän halunnut käyttää sitä viisumia tähän päiväretkeen, koska aluelle saa niin helposti oman viisumin. Tämä ei tietenkään käynyt viranomaisille, joten hän joutui jättämään reissun välistä ja palaamaan takaisin Hong Kongiin (mikä ei myöskään sujunut ihan ongelmitta sillä huonon kielitaidon vuoksi kiinalaiset eivät ymmärtäneet tilannetta ja alkoivat todella epäileväisiksi ja veivät hänen passinsa ja tutkivat laukut ja kaikki. Pitkän odottamisen jälkeen hän oli kuitenkin päässyt palaamaan takaisin.)
Viisumi Shenzheniin maksoi 168 dollaria eli vähän alle 20 euroa. Viikonlopun ja tulevan juhlapyhän (Mid-Autumn festival) vuoksi jouduimme odottamaan rajalla vähän kauemmin, ennen kuin pääsimme rajan toiselle puolelle.
Lopulta reissu päättyi siihen, että kävelimme rajan yli ehkä 50 metriä ja päädyimme jättimäiseen ostoskeskukseen, jossa sitten vierähti IHAN koko päivä emmekä ehtineet käydä itse kaupungissa ollenkaan! Viisikerroksinen ostoskeskus oli niin täynnä kaikenlaista tavaraa, ettei oikein enää edes tiennyt, mitä oikein piti alunperin ostaa. Hinnat oli huomattavasti alemmat kuin Hong Kongissa ja alkuperäisestä hinnasta päätyi joka kerta maksamaan noin 30 prosenttia.
Pojat teettivät itselleen räätälillä puvut ja hinnaksi puvulle, kauluspaidalle, liiville ja puvun kengille tuli n. 250 euroa ja vielä postitettuna Hong Kongiin! Ylhäällä kuvassa kenkäliike, jonka mylläsimme ihan täysin ja pikku kaupassa vierähti aikaa reilu tunti! Esillä oli vain näytekappaleet ja koon ilmoittamalla myyjä lähti hakemaan varastosta oikean kokoisen kengän. Esimerkiksi Converse kenkien kokoja vertaamalla omieni koko verrattuna vastaavaan kiinakokoon oli ihan eri. Eli koot täällä ovat paljon pienemmät vaikka kengässä lukisikin sama numero! Converset kuitenkin hintaan 15 euroa eli ei paha!
Mannerkiinan puolella liittymämme eivät toimineen ollenkaan ja nettiyhteyden saatuamme tajusin, ettei kiinan puolella ole sallittua edes Google!! Mannerkiinassa lähes kaikki on kielletty aina Facebookista lähes kaikkeen. Emme saaneet enää poikiin yhteyttä, joten päädyimme tyttöjen keskenään tankkaamaan kiinalaista ruokaa shoppailun välillä. Hyvä puoli ostoskeskusessa oli se, että Hong Kongin dollarit kävivät joka paikassa, joten rahaa ei tarvinnut vaihtaa ollenkaan.
Greka, minä ja Sanni
Päätimme vihdoin Sannin kanssa tehdä asian, jota olimme pohtineet jo kauan. ELI: teettää silmälasit!
Näkötesti oli aika erilainen, kuin suomessa. Onneksi minulla oli kuitenkin mukana Suomessa kahdekan kuukautta sitten tehdyn testin tulokset, joten jonkinlaista käsitystä jo ennalta omasta näöstä oli. Kauan on ollut jo tarkoitus hankkia silmälasit mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Suomessa laseille hintaa olisi tullut n. 450 euroa ja kahden viikon päästä ne olisi saanut noutaa. Kiinatyyli: 120€ laseista merkkikehyksillä ja omilla vahvuuksilla olevilla parhaimmilla linsseillä, jotka valmistuivat kahdessa tunnissa! Valitsimme siis lasit, teimme näkötestin ja lähdimme kahdeksi tunniksi shoppailemaan, jonka jälkeen lasit odottivat meitä jo valmiina! I like this place.
Kyllä nyt kelpaa olla rillipää Georgio Armanin kehyksillä!
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä täällä oli täysikuu, joka Suomessa ilmeisesti näkyi punaisena kuuna. Kiinassa juhlitaan tällöin Mid-Autumn Festivaalia. Paljon neonvaloja, musiikkia ja ihmisiä vuorattuna valotikuilla. Juhlaan kuuluu tietysti perinteiset Mooncaket eli kuukakut. Ne ovat eräänlaisia leivonnaisia, joista kaikki kiinalaiset pitävät ja jotka maksavat aivan älyttömästi. Yritimme monta kertaa maistaa niitä ja tykätä niistä mutta kun ei niin ei... varsinkin ne perinteiset ovat vain jotain niin kauheaa! Makeat mooncaket ovat ihan syötäviä mutta joo.. en ymmärrä.
TP, Paulus, Greca, Rishi, Sanni ja Jo
Juhlaan kuuluu Fire Dragon Dance, jossa 67 metrinen lohikäärme, jossa on kiinni 70 000 palavaa tikkua (juuri samoja, joita buddhalaiset käyttävät uskonnollisissa rituaaleissaan) ihmisten kantamana juoksee ihmisten keskeltä katuja pitkin erilaisten vihelysten ja musiikin saattelemana. Jouduimme odottamaan showta melkein 45 minuuttia ja ihmismäärä teki odotuksesta todella hiostavan ja kuumottavan. Show oli nopeasti ohi lohikäärmeen juostessa meidän ohi. Pelottavaa oli se, kun palavat tikut sohaisivat ihan naaman vierestä ja palava savu tuntui silmissä. Lohikäärmetanssin alkuperäisenä tarkoituksena oli ennen muinoin poistaa rutto, joka oli saapunut alueelle. Tanssi tulee suorittaa täysinkuun aikaan Mid-Autumn festivaalin aikana kolmena peräkkäisenä päivänä.
Yllätysyllätys: muut jatkoivat illaksi matkaa kohti baarikatua ja me Sannin kanssa lähdimme paikallisten kanssa YÖVAELLUKSELLE. Sanni oli tutustunut yliopistolla pariin poikaan, jotka ovat tulossa Suomeen vaihtoon ja he näkivät ensimmäistä kertaa suomalaisen ja olivat asiasta niin innoissaan, että kutsuivat Sannin vaellukselle ja päätin sitten lähteä mukaan. Tapasimme ryhmän ilta kymmenen aikaan metroasemalla. Ryhmässä oli me, yksi muu tyttö (farkut jalassa) sekä 11 muuta kiinalaista, joista puolet oli 12-vuotiaita pieniä partiolaispoikia! Osalla oli mukana oikein patikointisauvat, teltat, ensiapulaukut ja radiopuhelimet! Lähdimme tunnin kestävällä laivamatkalla kohti Lantaun saarta.
Täysikuu paistoi ja ulkona oli IHAN pilkkopimeää ja kaiken huipuksi unohdin oman taskulamppuni asunnolle. Kävelimme kolme kilometriä tietä pitkin, jonka jälkeen pääsimme patikointipolun alkuun. Jakauduimme kahteen ryhmään ja joukon ensimmäisellä ja viimeisellä oli radiopuhelimet. Onneksi Sanni päätti luovuttaa taskulamppunsa minulle. Kävelimme vuoriston polkuja pitkin välillä niin reunalla ja kapealla polulla, että yksikin virheaskel ja olisi tipahtanut.
Pelottavin asia: patikoimaan lähtiessämme kuulimme koirien haukuntaa ja ajattelin, että ne ovat jonkun koiria haukkumassa vain jossain jonkun pihalla. Matkan edetessä haukkuminen kuitenkin voimistui ja pian tajusimme, että koirat olivat vapaana ja ihan meidän perässä. Paljastui, että saarella on jonkin verran villikoiria ja olimme ilmeisesti heidän reviirillään. Pelkään muutenkin todella paljon varsinkin vieraita koiria, joten tilanne oli todella pelottava. Haukkuminen ja murina läheni kokoajan ja kiinalaiset käskivät pysyä rauhassa mutta kävellä nopeampaa. Paniikissa tietenkin lähdin tarpomaan kaikkien edelle ja lopulta koirat kääntyivät takaisin. Porukan viimeiset kuitenkin näkivät koirat. Niin pelottavaa ja sydän hakkasi lujaa vielä monta tuntia..
Toinen pelottava ja ehkä ahdistava asia oli jättihämähäkit (kämmenen kokoiset). Porukan pisimpänä ja vielä nuttura päässä tietenkin osuin joka ikiseen seittiin, mitä matkan varrella puiden välissä oli. Välillä emme päässeet kävelemään eteenpäin, ennen kuin partiopojat huitoivat seitit hämähäkkineen pois polun edestä. Hämähäkit eivät kuulemma ole vaarallisia mutta purema sattuu jonkin verran. Peloissani tietenkin keskityin lopulta vain tähystelemään korkealle taskulampullani enkä katsellut juuri jalkoihini ja välillä tuli kompuroitua oikein kunnolla. Välillä jouduin kävelemään kyyryssä kunnon ninja-kävelyä, koska tiesin etten näin ainakaan osuisi hämähäkkeihin, koska lyhyemmät partiopojat edessä olivat jo huitoneet ne tiehensä.
Matka oli pitkä ja patikoimme koko yön. Keskellä matkaa meidät vaihdettiin partiopoikien joukkoon ja heidän kävelytahti oli aivan hullu. Lähestulkoon juoksimme viidakon läpi väistellen kiviä ja keppejä ja hyppien pienten vesiputousten yllä olevien märkien kivien yli. Välillä puskat olivat melkein vyötärön korkuisia ja maassa vilisi isoja ötököitä (olisikohan ollut koppakuoriaisia). Saavuimme levähdyspaikalle melkein 40 minuuttia ennen toista ryhmää ja kaikki kiinalaisista alkoi nukkumaan! Pilkkopimeässä istuen ja täristen kylmyydestä ei tullut mieleenikään nukkua. Lopulta saimme lopun porukasta kasaan ja lähdimme kävelemään kohti rantaa, jolloin taivas alkoi jo kirkastumaan. Näimme hienon auringonlaskun ja lopuksi otimme bussikyydin metroasemalle ja kello yhdeksän aamulla olimme takaisin asuntolalla. Yöstä en saanut juurikaan kuvia sillä ulkona oli oikeasti niin pimeä.
Yhteensä 11 tuntia ja 3km+15km = 18 kilometriä kävelleenä ja rättiväsyneenä sekä kokemusta rikkaampana voin sanoa, että ristus mikä reissu! Tämä ei kyllä ihan hetkessä häviä mielestä.
