 |
| Konnichiwa! |
Viiden päivän reissu Japanin Tokiossa takana. Lähdimme matkaan minä, Sanni, Greka ja Enrique ja pojat eli Nenad ja Leo olivat menneet edeltä jo edellisenä päivänä. Lennot olivat noin 200€ ja otimme halvimman mahdollisen hostellin, minkä löysimme läheltä poikia, jotka olivat varanneet oman majoituksensa Shinjuku nimiseltä alueelta. Hiukan erimielisyyksiä aiheutti se, että pojat olivat mitään sanomatta menneet varaamaan majoituksen ja kun me yritimme päästä samaan paikkaan, oli paikka varattu jo loppuun eivätkä pojat halunneet enää perua sitä. Jouduimme sitten etsimään oman majoituksemme mahdollisimman läheltä (joka olikin lopulta aika kaukana..)
Lento kesti nelisen tuntia ja hieman sai haukkoa henkeä koneen keinuessa ja natistessa koko nousun ajan. Koneessa oli paljon tyhjiä paikkoja ja hetken kinumisen jälkeen saimme vaihtaa paikkoja tyhjille riveille, jotta pääsimme nukkumaan. Japaniin oli kiellettyä tuoda minkäänlaisia hedelmiä, lihaa, riisiä ja tuotteita, joita joku muu Japanin päässä oli pyytänyt tuomaan. Alla kuva vielä Hong Kongin kentältä. Jos joku tietää, miksi tuo viherruukku oli aidattu noin dramaattisesti, voi kertoa?! :D
Saavuimme Naritan lentokentälle ja otimme bussin Tokioon. Tunnin matkan jälkeen jouduimme ottamaan vielä metron päästäksemme Shinjukuun. Metro oli aivan järkyttävän sekava: 37 erilaista metrolinjaa ja pelkästään Shinjukun alueella metrolla on 200 eri uloskäyntiä! Täällä jopa sanotaan, että Tokion metro on ikään kuin toinen kaupunki!
Metro oli aika samantyylinen kuin Hong Kongissa. Ehkä hieman vanhanaikasempi ja huomattavasti hitaampi. Hong Kongissa metroja tulee kahden minuutin välein, Tokiossa niitä sai välillä odottaa jopa kymmenen minuuttia.
Muuta huomioitavaa metrosta:
1. Naisille on omat vaunut metrossa, jotka ovat vain naisten käytössä tiettyinä kellonaikoina
2. Meno on kuin vuoristoradassa. Jos haluat mennä "ilman käsiä", todennäköisesti kaadut näyttävästi
3. Metroasemalla portaisiin oli vedetty keltainen teippi ja koko "reunakaista" oli varattu alle 120 senttisille ihmisille
4. Hong Kongista poiketen hämmentyneinä huomasimme, että täällä liukuportaissa keräännytään vasempaan reunaan ja oikea puoli portaista on ohitusta varten kiireisille ihmisille
5. Kuten Hong Kongissa, kaikki ovat hiljaa ja selaavat puhelinta
6. Osa lukee sarjakuvia tai kirjoja ja tietenkin aloittaen kirjan takaosasta lukien oikealta vasemmalle
Majoituimme 4 yötä Japanin legendaarisimmassa turistikokemuksessa: kapselihotellissa. Kapseli oli noin 2 neliön kokoinen ja ovena oli pelkkä verho. Nukuimme sekahuoneessa, jossa oli sekä miehiä että naisia. Tarjolla olisi ollut myös kapselihuoneita, jotka olivat vain naisille mutta ne olivat paljon kalliimpia. Huono puoli oli se, ettei kapselissa ollut omaa pistorasiaa ja puhelinta piti tämän vuoksi ladata käytävällä olevassa jatkojohdossa, joka oli melkein aina täynnä. Jokaisella oli onneksi oma kaappi, johon sai laittaa arvoesineet talteen.
Kävimme ensimmäisenä iltana syömässä hostellin vieressä olevassa pikku ravintolassa ramen-nuudeleita, jotka ovat suosittuja Japanissa. Maultaan ainakin parempia kuin Hong Kongissa mutta ei ollut kyllä mikään ihmeellinen elämys. Ruoka oli keitto missä oli nuudeleita, kevätsipulia, ruskean värinen kananmuna ja jänniä lihapaloja.
Kommunikointi on lähes mahdotonta Tokiossa, sillä ilmaiset wifi-verkot ovat niin harvassa eikä omaa nettiä ole. Löysimme kuitenkin pojat kaupungista ja vietimme loppuillan pienessä baarissa, jossa tietenki naiset saivat kolme ilmaista juomaa.
Koska majoituimme poikien kanssa eri paikoissa, oli asioista sopiminen lähes mahdotonta, joten lähdimme Sannin ja Enriquen kanssa kolmestaan kiertämään seuraavana aamuna nähtävyyksiä. Kävelimme läheiseen Shinjuku Gardeniin, johon sisäänpääsy oli pari euroa. Tämä puutarha oli ehdottomasti lempinähtävyyteni koko Tokiossa! Puutarha oli aivan järkyttävän kokoinen emmekä ehtineet edes kiertää sitä kokonaan ja kaiken lisäksi se oli vielä keskellä kaupunkia. Marraskuun puoliväli menossa ja Tokiossa tuntui, kuin olisi ollut keskellä Suomea syksyllä.
STOP-merkki liian pitkille!
Puistossa oli ihanan rauhallista, puut olivat jännän mallisia ja muotoisia ja ilma oli niin raikasta, että oli pakko hengittää sitä oikein varastoon Hong Kongia varten!
Puutarhalta lähdimme kävelemään kohti Meiji Shrine temppeliä/pyhäkköä. Matkalla näkyi lolita-asuihin pukeutuneita japanilaisia. Kaupungissa rakennukset eivät ole kovin korkeita eikä Tokiossa ole selvää keskustaa vaan kaupunki koostuu monista eri kaupunginosista. Verrattuna tiiviiseen ja korkeaan Hong Kongiin, Tokio on enemmän lättänä ja paljon laajemmalle alueelle rakennettu. Välillä kadulla kävellessä jopa tuntui, että olisi ollut esimerkiksi Helsingissä.
Matkalla edessämme käveli valtava määrä pukuihin pukeutuineita ihmisiä, enimmäkseen miehiä. Temppeliin saavuttuamme huomasimme, että kaikki heistä olivat rakennuksen sisällä tasaisissa riveissä, kumartelivat välillä juuri samaan tahtiin sekä huusivat jotain. Heidän edessään joku henkilö lauloi ja huusi japaniksi joitain lauseita. Kaikki säikähtivät niin paljon, kun yhtäkkiä valkoiseen pukuun pukeutunut henkilö alkoi hakkaamaan jättimäistä rumpua, jonka tahtiin ihmiset kumartelivat. En tiedä mikä tapahtuman idea oli mutta aika pelottavalta se näytti ja tuntui.
Ilma alkoi todella kylmetä ja jouduin lainaamaan Sannilta huivia takiksi. Kadutti kyllä niin paljon, etten ottanut Vietnamista teettämääni takkia mukaan. Ainoat pitkät vaatteet mukana koko Tokiossa oli Huppari ja kaksi neuletta. Suurin virhe oli lähteä yksillä housuilla ja kengillä.. tästä lisää myöhemmin!
Temppelin/pyhäkön läheisyydessä oli Harajukun alue, joka on tunnettu japanilaisesta nuorisokulttuurista ja muodista ja ilmeisesti lauantaisin se on erityisen täynnä ihmisiä pukeutuneina erilaisiin asuihin, kuten lolitoiksi ja eri manga/anime hahmoiksi. Katu oli täynnä erilaisia jänniä kauppoja, jossa myytiin kaikenlaista outoa krääsää ja tavaraa, outoja vaatteita mutta myös normaaleja kauppoja löytyi kuten H&M, Forever21 ja Monki.
Törmäsimme Brasilialaiseen naiseen, joka asui Japanissa ja tämä lähti etsimään meille toiveestamme sushi-paikkaa. Lopulta hän päätyi myös itse syömään meidän kanssa! Sushiravintolassa jokaisella oli oma tabletti, josta sai valita mitä halusi syödä, jonka jälkeen tilaus lähetettiin ja ruoka saapui liukuhihnalta ja pysähtyi suoraan oman paikan kohdalle!
Tässä hieman lisää kuvia alueelta: pandakahvila, Enrique karkkiostoksilla ja niiiiiiin hyviltä näyttäviä crepejä, joida päädyimme Sannin kanssa maistamaan! Ei vastannut ihan esillä olevia crepejä ne mitkä saimme
Bongattiin kauppa nimeltä "ehkä söpö"! Olisi ollut kiva tietää, mitä se tarkoittaa japaniksi! Japaninkieli kuulostaa kyllä välillä yllättävän paljon suomelta varmaan siksi, että heillä on myös paljon K ja R kirjaimia. Tai ainakin omaan korvaani kaikki kuulostaa lähes "hokkari pokkari pokkedo akikako okoraku " jne.
Kävimme yhdellä suosituimmista nähtävyyksistä eli maailman suurimmalla risteysalueella, jossa kaikissa neljässä jalkakäytävässä syttyy yhtä aikaa vihreä valo ja hirveä ihmismassa valuu tien yli joka suunnasta. Risteyksessä on kuvattu myös The Fast and Furious elokuvan Tokyo Drift kohtaus. Alla linkki videoon, jossa näkyy tämä kohtaus. Videosta näkee hyvin, kuinka paljon ihmisiä oikesti ylittää katua kerralla!
https://www.youtube.com/watch?v=mFglGV3n5SM
Neljän kerroksen Mc Donald's sekä Japanityylinen robottilaukku ja WOW-lompakko
Tokiossa on paljon isoja rekkoja, jotka ovat täysin tyhjiä ja ne kiertävät kaupunkia ympäri vain mainostamisen vuoksi.
 |
| Sannin ottama kuva Pokemon centteristä! Pikachuuuu |
Japanityyliset reput sekä katuartisti beatboxaamassa putkeen ja rummuttamassa roskalaatikoihin!
Illalla lähdimme koko porukalla syömään oikein kunnon japanilaisravintolaan, jossa jokainen pöytä oli verhoiltu bambuverhoilla ikään kuin omiksi huoneiksi. Tilasimme erilaisia ruokia ja söimme esimerkiksi ankeriasta, jättimätipalloja, simpukoita, kalmaria ja mustekalaa.
Yllä kuva ravintolasta ulkoa. Sanni ja Enrique olivat hulluja ja päättivät lähteä aamu kahdelta taksilla kohti kalamarkkinoita, jossa joka aamu viideltä järjestetään yksi tunnetuimmista turistinähtävyyksistä: tonnikalahuutokauppa! Itse en jaksanut lähteä, sillä pieni flunssa painoi päälle ja arvelin, etten todellakaan jaksaisi kokonaista seuraavaa päivää kierrellä nähtävyyksiä ilman yöunia. Tästä lisää Tokio part kakkosessa!
