Terkkuja Filippiineiltä! Nyt vähän juttuja kaikesta, mitä yhdeksän päivän aikana ehti tapahtua! Tässä osa ykkösessä nyt juttua vain ensimmäisestä päivästä, sillä päivä oli aika toiminnantäyteinen!
Lento Cebun lentolentälle kesti kolme tuntia ja tarkoituksena oli päästä Boholin saarelle. Otimme taksin, jossa parin kilometrin matka kesti tunnin ruuhkien takia ja vettä satoi kaatamalla. Hetken kävi jo mielessä, että onkohan koko reissu yhtä kaatosadetta? Missasimme sitten pari ensimmäistä lauttaa näiden ruuhkien takia, jossa autot liikkuivat ehkä metrin viidessä minuutissa! Lautta/venematka kesti noin pari tuntia Tagbilaran nimiseen kaupunkiin.
Kadut vilisi noita siistejä moottoripyörätakseja. Hetken pyörittyämme yksi kuskeista sai meidät ylipuhuttua kyytiinsä. Hän vei meidän syömään, jonka jälkeen tarjoitui viemään meidät hotellillemme asti noin 30 kilometrin päähän. Kyyti tuli halvemmaksi kuin taksi, joten päätimme uskaltautua!
Päivä muuttui yllättäen ihan pilkkopimeäksi ja oli aika pelottavaa istua tuon härvelin kyydissä. Välillä tuntui, ettei koko vehje jaksanut edes vetää meitä ylämäkeen ja välillä myös tuntui, että myös renkaat oli neliskanttiset! Sanni oli varannut meille ensimmäisen yön Oslob nimisestä paikasta. Kuskikaan ei tiennyt missä koko hotelli oli. Pyörimme aika kauan pitkin "keskustaa" kysellen ihmisiltä ja lopulta hotelli löytyikin pitkän, kuramonttutien päästä.
Bohol saarella oli kuskimme mukaan ollut suuri maanjäristys vuonna 2012, josta en ollut kuullu aiemmin mitään! Suurin osa rakennuksista oli hajonnut täysin, 222 ihmistä oli kuollut, 8 hukkunut ja 976 loukkaantunut. Maanjäristys oli ollut tappavin koko Filippiineillä 23 vuoteen. Ehkä juuri sen vuoksi osa paikasta näytti aika karulta ja osa rakennuksista oli ränsistyneitä tai rikki.
Talot ja hotellit Filippiineillä ovat suurimmaksi osaksi rakennettu kokonaan tuosta materiaalista, mitä nyt alla näkyy. Huoneemme oli siis kokonaan tuota ihme puubambujuttua ja kaikki puhe ja äänet kuuluivat viereisistä huoneista. Illalla joka paikassa kuhisi moskiittoja mikä oli hieman pelottavaa, sillä ne levittävät dengue-kuumetta. Tauti alkaa yllättäen ja tekee niin heikoksi, että joutuu sairaalaan. Kivut ovat ankaria ja sen vuoksi tauti on saanut myös nimen "break-bone fever". Boholin saarella, jolla siis olimme koko matkan, ei onneksi ole malariaa levittäviä hyttysiä. (kuulemma?)
Ulkona oli niin pimeää, että päätimme vain syödä hotellillamme. Ulkona ei ollut minkäänlaisia katuvaloja joten ei ollut toivoakaan, että olisimme uskaltaneet edes lähteä tutkimaan paikkoja illalla.
Aamupalalla pääsimme vihdoin näkemään hotellin ympäristöä valossa. Hotelli sijaitsi joen varrella, joka oli yksi paikan nähtävyyksistä sen täysin vihreän värin vuoksi.
Sovimme edellisenä iltana kuskimme kanssa, että hän hakee meidät aamulla ja vie koko päiväksi kiertelemään nähtävyyksiä ympäri Oslobia. Meillä ei tosiaan ollut yhdeksäksi päiväksi muita matkatavaroita, kuin reput! Sain omani lainattua Grekalta Hong Kongissa, koska olisi ollut aika turhaa ostaa yhtä reissua varten reppua, jota en kuitenkaan saisi raahattua kotiin. Lisäksi olisi ollut ihan mahdotonta raahata käsimatkalaukkua mukana pitkien kävelymatkojen ja taksikyytien vuoksi.
Kristinusko on todella vahvaa Filippiineillä, joka näkyi monella tapaa. Esimerkiksi kaikkien mopotaksien perässä luki erilaisia lauseita raamatusta ja kaduilla oli erilaisia kylttejä, kuten "Jesus loves" jne. Joulukoristeita näkyi myös ihan joka paikassa! Alla kuva hotellimme aulasta.
 |
| Vihreällä joella kulki jatkuvasti kelluvia ravintoloita. |
 |
| Ensimmäiseksi kuski vei meidät eräänlaiseen eläinpuistoon: ZOOColate Thrills! |
Paikkaa pyörittivät pikkupojat, jotka kierrättivät meitä ympäri paikkaa. Lipunmyyntipisteellä istui nainen, joka oli luultavasti näiden poikien äiti mutta hän ei tullut mukaamme. Ensimmäisenä näimme Choko-nimisen Pythonin, joka oli viisi metrinen! Yhtäkkiä pojat vain avasivat häkin oven ja kysyivät, että haluammeko pitää sitä sylissä? Kävi pikkusen mielessä, että onkohan tämä nyt ihan turvallista? Kuskimme vain sanoi, että "Menkää, menkää! Voin ottaa kuvia!". Oli kyllä niin ällöttävää ja pelottavaa! Tuntui kuin olisi jotain limaista nahkatakkia pitänyt käsissä, joka liikahteli ja muljahteli edestakaisin.
 |
| Näitä ankkoja sai oikeasti juosta karkuun! |
En ole varma, onko tuo eläin alla olevassa kuvassa (vai sen viereisessä häkissä mikä nyt kuvassa ei näy) se eläin, jolle siis syötetään kahvipapuja, jotka se kakkaa ulos ja tämä kahvi on maailman kalleinta! Eläin on siis samettikissa, jonka ruoansulatuskanavan läpi kahvipapu kulkee koska se ei voi sulattaa niin kovia kahvipapuja. Pavut sitten noukitaan sen ulosteesta ja pestään ja myydään.
Wikipedia: "Sivettikissan suoliston läpi kulkeminen, vatsahapot ja ruoansulatusentsyymit tuottavat kahvipapuihin omalaatuisen aromin. Maussa kerrotaan olevan vivahteita suklaasta tai karamellista. Johtuen erikoisesta tavasta, jolla kahvi syntyy, sen pavuista maksetaan hyvin kallista kilohintaa: 100 grammaa maksaa noin 30 euroa. Kupillinen niistä tehtyä espressoa voi maksaa 50 puntaa. Vuonna 2012 tätä kahvia myytiin Suomessa n. 300 euron kilohintaan."
Seuraavaksi näimme kaksi tiikeriä, joita onneksi emme menneet silittämään häkin sisäpuolelle.
Kuski oli vaihtanut täksi päiväksi erilaisen kulkuneuvon. Ilmeisesti eilinen menopelimme ei ollut tarkoitettu pitkän matkan matkoihin. Nyt mopossa oli ihan vaihteet ja koppi oli hieman tilavampi.
Seuraavaksi lähdimme katomaan Tarsiereita, eli suomeksi Kummituseläimiä. En ollut koskaan aiemmin kuullut niistä.
Kummituseläimet: Kaakkois-Aasian saarilla eläviä kädellisiä. Kummituseläinten vartalo on n. 20 cm ja häntä 25 cm pitkä ja karvaton. Pää on pyöreä ja voi kääntyä jopa 180°. Kummituseläimen smaragdinvihreät silmät ovat poikkeuksellisen suuret Ne ovat pääasiassa yöaktiivisia eläimiä; ne hyppivät ja kiipeilevät puissa innokkaasti.Kummituseläinten eri lajien levinneisyysalueisiin kuuluvat Filippiinit, Borneo, Sulawesi ja Sumatra. Dinosaurusten hävittyä liitukauden lopussa kehittyivät ensimmäiset kädelliset jotka muistuttivat luultavasti kummituseläimiä. Kummituseläimiä on kuusi lajia, jotka kaikki ovat hyvin toistensa kaltaisia.
Ja tottakai kierroksen päässä oli pakkollinen turistikrääsäkauppa!
Kummituseläimien jälkeen lähdimme ajamaan kohti Chocolate Hillsiä. Ajoimme matkalla Man-made forestin läpi, joka on kaksi kilometriä pitkä ja tiivis ihmisten istuttama metsä täynnä valkoisia ja punaisia mahonkipuita.
 |
| Kuskimme halusi välttämättä pysähtyä ja ottaa meistä kuvan tiellä hyppäämässä! :D |
 |
| Riisipeltoja oli joka paikassa matkan varrella |
Chocolate Hills on yksi suurimmista nähtävyyksistä Lobocissa. Kukkulat ovat jännän mallisia ja kesäaikaan auringon paahteen vuoksi huiput muuttuvat ruskeiksi, josta siis nimi Chocolate Hills tulee. Kukkuloita on yhteensä melkein 1300!
Me ja joku random turisti, joka välttämättä halusi kuvan meistä :D
Aktiivipäivämme jatkui edelleen kukkuloiden jälkeen! Viimeisenä ja kirsikkana kakun päälle lähdimme Eco Adventure Parkiin, jossa liu'uimme köysirataa pitkin puoli kilometriä toiselle kukkulalle! Alla näkyi virtaava joki ja olimme todella korkealla pelkkien valjaiden varassa!
Alla video tästä! Toivottavasti se toimii.. Oli aika pelottavaa pitää puhelinta kädessä noin korkealla!
Päivän nähtävyyksien kiertelyn jälkeen oli jo aika nälkä, joten kuskimme vei meidät nyt tällaiseen kelluvaan ravintolaan, josta aiemmin laitoin kuvan! Valittavana oli tavallinen ja fiinimpi menu, jotka olivat siis eri veneissä. Ehdimme veneeseen juuri ennen sen lähtöä ja oli aika pettymys, että lähes kaikki buffet ruoka oli jo syöty? Ihmiset tulivat siis veneeseen ennen sen lähtöä ja söivät jo silloin.
Veneessä oli livemusiikkia ja matkan varrella pysähdymme "heimokylään", joka oli suoraan sanottuna tehty pelkästään turisteja varten. Lapset oli puettu heimovaatteisiin ja pistetty tanssimaan musiikin tahtiin. Oli mahdollista pidellä liskoa ja käärmettä ja ottaa kuvia lasten kanssa mutta kaikesta piti periaatteessa maksaa. Lasten vieressä oli astioita, joissa luki, että "tukekaa lapsia, rahat menevät suoraan heille." mikä ei todennäköisesti todellakaan ollut totta. Turismi on saaren pääelinkeino, joten lähes kaikesta yritetään rahastaa ja kaikki oli todella lavastettua. Oli kuitenkin hauskaa silti leikkiä olevansa oikean heimon kanssa! :D
Aktiivipäivämme läheni loppua ja pyysimme kuskiamme viemään meidät raha-automaatille. Jouduimme ajamaan takaisin Tagbilaraniin sillä siellä kuulemma on saaren ainoat automaatit. Kokeilimme sitten jokaista automaattia yksi toisensa jälkeen ja lopulta oma korttini päätti imaista itsensä automaatin sisään.. Ulos tulostui vain kuitti: "Card hot. Lost" ?? Ilmeisesti automaatti luuli, että kortti on varastettu, koska sillä oli yritetty nostaa rahaa niin monta kertaa. Päivä oli sunnuntai ja pankit olivat kiinni. Lisäksi maanantai oli pyhäpäivä, joten vasta seuraavana tiistaina oli mahdollista lähteä hakemaan korttiani takaisin. Onneksi Sanni sai yhdestä automaatista nostettua 100€, jolla pärjäisimme pari päivää. Kuski lähti viemään meitä sitten lopulliseen kohteeseemme, eli 24 kilometrin päähän Alona Beachille. Paikka on koko Boholin saaren turistikeskittymä, joten päätimme viettää suuurimman osan ajasta siellä, sillä oikeastaan muualla ei ollut mitään järkeä turistina olla. Maksoimme kuskillemme 30 euroa koko päivästä, jonka aikana hän siis kuskasi meitä ympäri kaupunkia, kantoi laukkujamme ja odotti aina sillä välin, kun kävimme katsomassa nähtävyyksiä.
 |
| Card HOT(??), lost |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti