Nyt vähän yleisluontoista juttua vähän kaikesta. Kuu muuttui marraskuuksi ja kaikenlaista pientä tässä on ehtinyt tapahtua ja tehdä. Kävimme jälleen patikoimassa Dragons Back reitin mutta reitin lopussa olevalle rannalle päästyämme ilma oli aika kylmä. Ei puhettakaan, että olisin mennyt uimaan tai jaksanut edes vaihtaa bikinejä auringonottoa varten. Tuntuu, että heti kun kuu vaihtui marraskuuksi, ilma kylmeni kuin seinään. Noh.. onhan täällä keskimäärin asteita vielä illallakin 26 ja silti tuntuu, ettei ole edes lämmin! Ei saisi valittaa, mutta olen viettänyt viime päivät pitkähihainen paita päällä ja farkut jalassa. En tule kyllä ikinä selviämään, kun palaan jouluksi kotisuomeen!!
Asuntomme lähellä on vihannesmarketti sekä Jade-market, jossa kävimme Sannin kanssa. Ensimmäistä kertaa täällä vasta näin, että ihmisiä asuu myös kadulla. Paikka oli täynnä patjoja ja kaikenlaisia majoja ja hökkeleitä. Hong Kongissa on todella paljon köyhiä ihmisiä ilman asuntoja mutta ehkä olemme liikkuneet niin yleisillä paikoilla täällä, ettei tällaista ole vielä sattunut eteen.
Olemme välillä käyneet lenkillä viereisessä Sham Shui Po puistossa ja Sannin kanssa innostuttiin tekemään Youtuben katsotuinta jalkatreeni videota: Miley Cyrus Sexy Legs, johon sisältyy 400 erilaista kyykkyä putkeen! No ei me nyt sitten tehty tämä kuin kerran, koska jalat tuli niin järkyttävän kipeiksi, ettei ole voinut tehdä mitään viikkoon! Iltoisin on paras aika käydä lenkillä, kun ilma on viileä. Huomasimme tosin, ettei täällä tarkene enää juoksemaan shortsit jalassa.
Apple Dormilla on ollut nyt kokoajan kaikenlaisia pieniä parannuksia. Katolle oli ilmestynyt jäätävän kokoinen katos varmasti sitä varten, että meluaisimme mielummin katolla vettä sataessa emmekä omassa kerroksessamme. Lisäksi seiniä on maalailtu ja käytäville on ilmaantunut keskusradiot, josta raikaa iloista kiinamusiikkia!
Varasimme myös tosiaan lennot Tokioon ja lähtö on nyt tulevana keskiviikkona! Meitä lähtee tällä kertaa vähän isompi porukka: minä, Sanni, Greka, Leo, Nenad ja Enrique. Pojat olivat (jälleen) menneet varaamaan majoituksen kertomatta meille mitään vaikka luulimme, että tarkoituksena olisi ottaa porukalla hostellihuone mikä tulisi paljon halvemmaksi. Poikien yöpaikka on sormeni alla ja omamme on tuo Ace Inn Shinjuku. Saa nyt nähdä Tokion mittakaavalla kuinka kaukana olemme oikeasti toisistamme. Vähän jännittää tuo meidän majoitus: 84hengen makuusali, jossa kaikilla on oma nukkumiskapseli (ja ovena pelkkä verho!)
Alla omat ostokseni VS kiinalaismiehen jättirapu tai mikä nyt onkaan! Ravun hinta oli yli 70 euroa! Mutta toisaalta omat ostokseni: kaikki mitä kuvassan näkyy eli leipä, liha, raejuusto, muroja, myslipatukoita ja minirtoblerone olivat yli 20 euroa! Yliopiston vieressä oleva marketti on ainut paikka, missä olen nähnyt myytävän raejuustoa tai ylipäätään mitään normaalia. Pieni jogurttipurkin kokoinen purkki maksoi 2,5 euroa ja se oli pelkkää valkoista mönjää ja maistui ihan hirveältä. Kaikki "normaali" täällä on todella kallista sekä myös aika kaukana siihen, mihin on tottunut.
Minä ja murot matkalla kotiin. Päätimme Sannin kanssa ensimmäistä kertaa syödä kunnolla, joten teimme salaatin ja ruisleipää! Voi että kun onkin niiiiin ikävä kunnon ruokaa! Makaroonilaatikkoa!
Osallistuimme viime viikolla Hong Kongin Suomalaisyhdistyksen järjestämille karjalanpiirakkatalkoille! Facebookin mukaan olimme ainoat osallistujat mutta paikalla oli kuitenkin myös olikohan seitsemän muuta naista. Ilmeisesti kaikki heistä olivat muuttaneet Hong Kongiin miehensä työn perässä. Hauskinta oli ehkä se, että yksi naisista tunsi Sannin äidin ja oli myös lukenut tätä blogiani! Ompa pieni maailma! Tulimme paikalle hieman myöhässä, koska jouduimme olemaan pakollisella luennolla. Ehdimme kuitenkin pari tuntia kaulia ja rypyttää karjalanpiirakoita :D Maksoimme kaikki 2,5 euroa ja saimme viedä kotiin 12 karjalanpiirakkaa.
Perineenä katsomme Sannin kanssa joka keskiviikko netistä hottiksia. Edelleen niin turha sarja mutta silti koukuttava! Alla myös kuva metrosta (joka yleisestä poiketen näyttää nyt aika tyhjältä). Joka päivä on yhtä metromatkaa ja metrojen vaihtoa. Tuntuu välillä niin turhalta vain seistä metrossa ja odottaa, että pääsee perille. Voi kyllä Vaasassa ja Kokkolassa on vaan niin helppoa! Täällä ei tosiaan saa ajaa autoa, ellei ole syntyperäinen kiinalainen.
Alla kuvia vastapäisen ostoskeskuksen Drangon Centren Food Courtilta eli ruokakerroksesta. Kerros on täynnä pikku ravintoloista, joista löytyy vaikka ja mitä erilaisia vaihtoehtoja. Ruoka tilataan, jonka jälkeen yritetään löytää tyhjä pöytä tai vaihtoehtoisesti ruoka ostetaan take-awayna. Täällä kaikki ravintolat käyttävät niitä sellaisia styroksisia vai mitä nyt onkaan se materiaali niin take-away astioina. Luin aiemmin, että tämä materiaali kiellettiin Suomessa jo joku kymmenen vuotta sitten sillä materiaali ei maadu eikä häviä ja aiheuttaa näin valtavasti saastetta. Ylläri, että Hong Kongissa ei paljon välitetä mikä myös hyvin näkyy siitä ihanasta harmaasta taivaasta.
Yliopistolla järjestettiin tapahtuma, jossa oli eri maita edustettuina ja he tarjotivat ilmaiseksi omia perinteisiä ruokiaan. Lisäksi lavalla esiintyi vuorotellen eri maiden esityksiä, jotka kilpailivat keskenään. Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta, kun osallistuimme johonki yliopiston järjestämään "tapahtumaan" kampuksella. Tuntuu, että lähes kaikki on tarkoitettu vain kampuksella asuville eikä tieto tapahtumista välillä oikein edes päädy meille asti... Toisaalta jos saisin nyt valita, en siltikään haluaisi asua kampuksella. Me asumme Hong Kongissa, he kampuksella. Lähellä ei ole mitään, ei edes kauppoja. Kampuksella asuvat joutuvat aina lähteä metrolla johonkin, jos haluavat esimerkiksi kauppaan tai ravintolaan. Aika tylsää..
Katollemme oli ilmestynyt kyltti: "Please be quiet after 11 pm". Talon ympärillä olevat naapurit ovat ilmeisesti valittaneet aika tiuhaan. Täällä ei paljon ikkunan erityksiä näy, joten kaikki melu ja ääni kuuluu seinien läpi.
Eilen kävimme porukalla elokuvissa katsomassa uusimman James Bondin. Liput opiskelijahintaan olivat joku 12 € ja omaan lippuuni kuului "vibrating seat" eli siis elokuvan tahtiin tärisevä tuoli. Ei puhettakaan, että olisi voinut nukahtaa sillä penkki tärähti aina ihan täysiä, kun elokuvassa oli joku ampumakohtaus! Hassua oli se, että oikeasti luulin että kiinalaiset olisivat kovia meluamaan ja rapistamaan elokuvissa. En kuitenkaan nähnyt yhtään ainutta puhelimen näytön valoa, rapinaa ja puhetta! Kaikki oikeasti keskittyivät elokuvaan.
Toinen hämmentävä juttu oli penkkien tasaisuus. Penkkirivit olivat siis kaikki lähes samalla tasolla.
Alla pieni kooste hauskoista Hong Kongiin liittyvistä kuvista:
 |
| Täällä ei tosiaan kannata uskoa säätiedotuksiin. Aina näyttää että sataa tai ukkostaa vaikka todellisuudessa paistaa aurinko! |
 |
| Kaupat ovat olleet täynnä talvivaatteita jo kuukauden! Ja tällä hetkellä lämpöasteita on 29. |
 |
| Tätä näkyi joka paikassa kesällä! Jos miehillä on kuuma, paita nostetaan kuvasasa näkyvällä tavalla! Ilman paitaa ei olla. |
 |
| Ihmiset ovat täällä ystävällisiä mutta kun kyse on metroon pääsemisestä, ihmisistä kuoriutuu hulluja ja röyhkeitä etuilijoita. |
 |
| Jonottaminen täällä on ihmisille niin jännittävää. Kaikilla on järkyttävä hätä vaikka silmällä näkee, että kaikki kuitenkin mahtuvat sisään. Silti heidän on vain pakko rynniä sisään tönien kyynerpäätaktiikalla. |
 |
| En edes pysy laskuissa mukana, kun yritän miettiä kuinka monta kertaa olen metrossa horjahtanut jonkun päälle tai varpaille! |
 |
| Ja kyllä! Kuva puhuu enemmän, kuin sanat! :D |
 |
| Täällä älypuhelimet ovat kyllä niin tärkeitä henkeen ja vereen. Metroissa on jopa kylttejä, jossa kehotetaan ihmisiä katsomaan enemmän eteensä ja huomioimaan muita. Jos joku kävelee vastaan puhelin kädessä, sinä olet se, joka väistää. Välillä tekisi mieli vain kävellä päin. |
Alla olevasta linkistä löytyy lisää näitä hassuja kuvia:
Mitäs muuta.... no tosiaan ensi viikolla lähdemme Japaniin ja Sannin kanssa puhuimme juuri, että varaisimme ehkä matkat Filippiineille vielä marraskuun lopulle-joulukuun alkuun! Rahaa tässä palaa aika tasaiseen tahtiin mutta toisaalta, aina ehtii tienata rahaa mutta aina ei ehdi matkustella. Tässä pari muuta mielestäni hyvää lainausta, joilla myös yritän rauhoitella itseäni:
"Experience is far more valuable than money will ever be"
"Travel is the only thing you buy, that makes you richer"
"The world is a book, and those who do not travel read only one page"
"You have to taste a culture to understand it"
"You have to get lost before you find yourself"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti