Kapselielämää Tokiossa OSA 2

Päivä 2: Sanni ja Enrique lähtivät aamu kahdelta taksilla kohti tonnikalamarkkinoita ja me muut päätimme lähteä aamu viideltä katsomaan sumopainia! Menimme metrolla toiselle puolelle kaupunkia ja matka kesti tunnin. Ulkona oli niin kylmä, että oli pakko pitää lapasiakin kädessä. Lopulta löysimme sumopaikan ja paikan oviaukko oli täynnä vartijamiehiä/poliiseja, jotka käsielein näyttivät että menkää pois ennen kuin edes ehdimme kysyä mitään! Leo ja Nenad tulivat myös paikalle ja pettyneinä lähdimme lähimpään kahvilaan aamupalalle samalla päästäksemme nettiin puhelimella. Meidän oli tarkoitus tavata Sanni ja Enrique sumopaikassa ja he olivat ilmeisesti odottaneet meitä vastapäisessä mäkkärissä, jossa ei myöskään ollut nettiä. Emme siis löytäneet toisiamme (vaikka olimme olleet ihan muutamien kymmenten metrien päässä toisistamme) ja näin jouduimme kiertämään koko päivän nähtävyyksiä eri porukoissa. 

Nähtiinpähän ainakin sumoareena ulkoapäin! Voin kertoa, ettei hirveän ilonen fiilis ollut aamu viideltä 7 asteisessa Tokiossa huppari päällä.

Lähdimme pettyneinä etsimään kalamarkkinoita, jossa siis aamulla oli ollut se tonnikalahuutokauppa. Huutokauppa alkaa aamu viideltä mutta paikalla pitää olla jo ennen kolmea, jos haluaa mahtua sisään sillä sisälle otetaan vain tietty määrä ihmisiä. Sanni ja Enrique olivat joutuneet pari tuntia makoilemaan lattialla ahtaassa tilassa ja kylmässä odottaen markkinoiden alkua. Huutokaupassa ihmiset olivat tikuilla maistaneet jättitonnikalojen raakaa lihaa ja lopuksi niistä oli käyty huutokauppaa. Tonnikalahuutokauppa on netin mukaan yksi "must-see" kokemus Tokiossa mutta Sannin mukaan ei todellakaan ollut kaiken sen valvomisen ja odottamisen arvoista.

Kuivattuja kaloja maistiaisiksi. Lisäksi jättikokoisia rypäleitä

                    Aito tonnikalan pää! En osannut kuvitella, että se olisi oikeasti noin iso.

Nenad ja Greka maistelemassa tuoretta tonnikalaa. Kaikki kalat näyttivät jotenkin niin hauskoilta eikä olisi uskonut, että ne ovat aitoja vaan pikemminkin jotain leluja.

Kalamarkkinoilta lähdimme kävelemään kohti jotain puutarha/temppeli/linna aluetta. Olin niin väsynyt ja tuntui, kuin olisi ollut joku zombie vaeltamassa pitkin katuja. Istuimme hetken levähdystilassa ja oikeasti NUKAHDIN pöytään istualteen.

Itse alue oli tietenkin suljettuna juuri perjantaisin eli emme päässeet kuin ihailemaan paikkaa ulkopuolelta. Turhautti niin paljon se, että koko päivän olimme kävelleet niin paljon turhaan emmekä nähneet edes sumoja tai Tokion suurinta linnapuutarha paikkaa. 

Pysähdyimme läheiseen puistoon levähtämään sillä kaikki olivat niin väsyneitä ja poikki kävelystä.

Tokio Stationin metroasema ei näyttänyt yhtään japanilaiselta vaan enemmänkin joltain eurooppalaiselta rakennukselta. Alue oli todella kallis, joten päätimme lähteä takaisin hostellille vain nukkumaan. Kello oli vasta kaksi ja tuntui, että olisimme olleet valveilla koko päivän.

Sannin ottama kuva sieltä tonnikalahuutokaupasta

FAKTA: Tokiossa ei ollut missään yleisillä paikoilla roskiksia. Ei oikeasti missään! Paikalliset kantavat roskansa mukanaan kotiin asti. Juurikin tämän vuoksi koko kaupunki oli todella siistissä kunnossa.

Tokiossa huomiota herätti myös se, että kaikki miehet olivat pukeutuneina pukuihin. En muista nähneeni yhtäkään miestä, kenellä ei olisi ollut pukua päällä. Japanissa ilmeisesti miesten kuuluu pukeutua pukuihin oli työ melkeimpä mikä tahansa. Lisäksi yleisesti pukeutuminen koko Tokiossa oli niiiiiiiin erilaista kuin Hong Kongissa. Tokiossa ihmisten pukeutuminen oli tyylikkästä pienellä aasialaisella twistillä.  Hong Kongissa taas ihmiset pukeutuvat aivan eri tavalla, suoraan sanottuna välillä ihan järkyttävästi. Kaikki on niin kulahtanutta, mikään ei sovi yhteen, vaatteet ovat liian pieniä tai isoja ja vaatteissa on kaikenmaailman ihmeellisiä yksityiskohtia, kuten Hello Kittyjä selässä. Tietysti osa ihmisistä pukeutuu ihan normaalisti mutta varsinkin oman asuntomme alueella näky on aika karua.

Lähdimme siis kahdelta päivällä takaisin asunnoillemme nukkumaan ja olo oli todella huono. Ihan yhtäkkiä koko ääneni lähti enkä voinut puhua. Lisäksi nenä oli niin tukossa ettei voinut edes sängyssä maata. Jouduimme lopulta lähteä Sannin kanssa etsimään lääkäriä. Paljastui kuitenkin, että Japanissa perjantai on ikään kuin Suomen sunnuntai eli kaikki paikat olivat kiinni. Hain lopulta apteekista kaiken maailman särkylääkkeitä ja nuhasuihkeita ja makoilin koko illan kapselissa. Olo oli todella kuumeinen ja ärsytti, että tulin kipeäksi juuri tämän lyhyen reissun aikana.

Illalla skarppasin ja lähdimme porukalla syömään. Kävelimme nopeasti yhden suosituimman nähtävyyden ohi: katu täynnä todella pieniä baareja, joihin mahtuu kerralla kuudesta kahteentoista ihmistä.

Menimme perinteiseen japanilaiseen ravintolaan syömään, jossa ruoka paistettiin itse pöydän keskellä olevassa "grillissä". Otimme Sannin kanssa yllä näkyvän menun puoliksi sillä yksi menu maksoi 30 euroa! Syötävää oli todella vähän ja jouduin syödä vielä ruoan jälkeen uudestaan. Muut lähtivät ruokailun päätteeksi juhlimaan ja itse jouduin lähtemään takaisin hostellille. Hostellissa oli vaikea nukkua sillä kuulin joka ikisen asian, mitä joku teki tai puhui. Lisäksi sängyssäni oli hämähäkki.. 

Lopulta illalla päädyin vain selailemaan iltalehteä ja juuri silloin oli tämä Pariisin terrori-isku käynnissä! Lopulta en pystynyt nukkumaan ollenkaan sillä katsoin vain livelähetyksiä paikan päältä ja laitoin kavereilleni viestiä, että eiväthän he ole ranskassa. Kun olin vihdoin nukahtanut yöllä, heräsin siihen että kiljuin! Ehkä katsomani asiat pyörivät päässä ja kuume saivat sekoilemaan taas. Täytyy myöntää, että olin niin nolona... naapurisängystä kuului vain: "are you okay?" ja sain juuri ja juuri käheällä äänellä vastattua, että yeeees. 

Alla kuvassa hostellimme lähellä ihmisiä nukkui laatikoissa.. 

Päivä 3: Seuraavana päivänä oli taas ongelmia sopia asioista mitään, joten lähdimme vain kolmestaan Sannin ja Enriquen kanssa Asakusan alueelle tarkoituksenamme nähdä Geishoja! Emme lopulta nähneet yhtäkään oikeaa geishaa, vain geishoiksi pukeutuneita ihmisiä. Vettä satoi kaatamalla koko päivän ja ilma oli todella kylmä. 

Alla perus japanilainen lounas: ramen-nuudelikeittoa, joku toinen keitto, riisiä, suolakurkkuja? ja uppopaistettua kanaa. 

Puiden lehdet olivat erikoisen värisiä (en tosin tiedä olivatko ne oikeita vai muovisia?

Pyörimme Asakusan alueella aika kauan tarkoituksena löytää paikka, missä nähdä niitä Geishoja, Kyselimme kaikilta ja tuntui, ettei kukaan oikein tiennyt mistään mitään. Aika jännä juttu sillä internetissä luki selvästi, että Asakusassa yhdellä tiellä olisi geishoja ja kaikenmaailman geishakahviloita.

Vettä satoi välillä ihan kaatamalla ja kaikki kadun ravintolat oli vuorattu muoveilla.

Menimme melkein käymään pupu-teema paikassa mutta hinnat oli ihan järkyttävän korkeita! Melkein 60 euroa siitä, että saat leikkiä pupujen kanssa yksityishuoneessa, 27 euroa maksamalla saat halailla ja ottaa kuvia pupuista. Edes halvin vaihtoehto eli 12 euroa pupujen katselusta ja syöttämisestä ei saanut meitä menemään paikkaan. Kallista hupia!

Pimeä tulee Tokiossa todella aikasin eli jo viiden jälkeen. Otimme vielä muutamat kuvat temppeleistä, jonka jälkeen lähdimme Harajukun alueelle, jossa meidän oli tarkoitus tavata muut ja mennä syömään yhdessä.

Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme muut ja menimme syömään samaan sushi paikkaan, jossa olimme myös ensimmäisenä päivänä. Päivä oli lauantai ja olisimme todella halunneet nähdä nämä lolita/manga/anime asuihin pukeutuneet ihmiset mutta eihän sitä oikein nähnyt mitään hirveän vesisateen ja sateenvarjojen seasta. Kiertelimme vielä hieman aluetta mutta en löytänyt edes mitään ostettavaa. Kaikki oli jonkinlaista turhaa krääsää ja vaatteet olivat pienen näköisiä ja kalliita. 

Illan päätteeksi menimme suosittuun kauppaan, jossa oli viisi kerrosta kaikenlaista tavaraa sikin sokin ja passilla niitä sai ostettua ilman veroja. Tokiossa jännää oli se, että kaikki hinnat oli ilmoitettu ilman veroja. Eli kassalla maksaessa hinta oli aina suurempi, kuin aluksi luuli.

Hienosti mainostettuja boksereita sekä Pokemonit Enrique, Nenad ja Sanni! Alla myös laihduttavia sukkahousuja ja värikkäitä sukkia!

Naiseksi pukeutuneita miehiä mainostamassa erilaisia esityksiä, joissa nämä "naiset" esiintyvät. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä mutta hinta oli taas vaihteeksi todella korkea. 

Oli jo myöhä ja vettä satoi kaatamalla ja sanoin muille, että haluaisin ottaa viimeisen metron hostellille ettei tarvitsisi kävellä. Muut halusivat vielä viimeisen illan kunniaksi mennä käymään jossain ja lopulta suostuin ja lähdin mukaan. Lopulta Nenad kuitenkin edellä kävelleenä käveli/johdatti meidät oman hostellinsa eteen ja totesi, ettei jaksa lähtee mihinkään. Kävelimme siis aivan turhaan pitkän matkaa heidän hostellille ja paniikissa yritimme Sannin kysyä, että missä lähin metro on sillä viimeinen metro lähtisi viiden minuutin päästä. Nenad sitten neuvoi meidät "metrolle", jonne juoksimme ja joka pian paljastui vääräksi metroksi, joka ei edes mennyt meidän alueelle.

Kuulin jälkeenpäin, kuinka tämä kyseinen herra oli vain naureskellut kuinka oli huijannut meitä väärälle metrolle vain sen takia, että joutuisimme kävelemään kotiin koska Sanni oli ollut hänelle niin ärsyttävä? Olin niin vihainen kuullessani tämän sillä olin niin kipeä, litimärkä ja olimme vasta yökahdelta omalla hostellillamme reilun puolen tunnin kävelyn jälkeen vieläpä kaatosateessa. Jouduin yöllä kuivaamaan kenkiäni hiustenkuivaajalla ja herätys lähtöön lentokentälle oli jo neljältä. Täytyy kyllä todeta, ettei ollut kovin kypsää käytöstä 25-vuotiaalta. Ei ole jälkeenpäin kovinkaan paljon tullut hengaitua ja ylipäätään puhuttua koko ihmisille. Eikä tämä ollut edes ainut vastaavanlainen temppu häneltä. Huhhuh sanon minä! :D

Tokio oli täynnä erilaisia automaatteja, joista erikoisimpana sai tölkeissä KUUMAA kahvia!

Tosiaan.... lentokentällä sitten paljastui, että olin tiputtanut viisumini. Eli ylläolevassa kuvassa näkyvän PAPERINPALAN. Luulin tosiaan, että passissa tuo jättitarra on viisumi mutta ilmeisesti ei. Passissa oli pala sitä viisumia ja niitti, jossa se oli ollut kiinni. Virkailija vain totesi, ettei voi päästää minua Hong Kongiin koska ei ole viisumia ja käski minua vain poistumaan ja hoitamaan asian itse. Iski pieni paniikki sillä kaikki muut meistä saivat lentoliput. Jankkasimme tiskillä vaikka kuinka kauan ja oli niin lähellä, että olisi itku päässyt sillä ei hirveästi houkutellut ajatus, että olisin yksin joutunut jäämään Tokioon ja vielä kipeänä. Virkailijat eivät ymmärtäneet, että Suomen passilla on sitä paitsi oikeus olla Hong Kongissa vierailijana kolme kuukautta ilman viisumia. Lopulta sain lippuni ja virkailija vain totesi, että "voivoi sinua, sinut lähetetään takaisin suomeen ellet saa selvitettyä asioita Hong Kongissa." 

Hässäkän takia koko lento myöhästyi puolella tunnilla mutta onneksi pääsin mukaan! Viiden tunnin lentomatka ei sujunut kuitenkaan ihan ongelmitta sillä tärykalvoni päätti yhtäkkiä puhjeta..

Hong Kongiin saavuttuamme ojensin vain passini tiskillä ja sain uuden viisumin ilman mitään kyselemisiä tai mitään. Ärsytti niin paljon, että koko lennolle pääseminen voi estyä pelkästään sillä, että hukkaat yhden tyhmän paperinpalan. Luulisi, että heillä olisi jokin rekisteri tai joku olemassa sille, että voisi tarkistaa onko henkilö oikeutettu matkustamaan vai ei. Passissani vieläpä luki, että olen oikeutettu asumaan Hong Kongissa tammikuun 16 päivään asti ja lisäksi minulla oli opiskelijakorttini mukana. Mutta kun ei niin ei.. 

Kaikki matkustelu, neljän yön aikana nukutut parin tunnin yöunet, vähillä vaatteilla kylmässä ja vesisateessa kävely sekä flunssa ja korvakivut päällä vihdoin Apple Dormiin päästessäni nukuin melkein 24 tuntia putkeen. Jälkeenpäin jäi hieman sellainen tunne, etten oikein kerennyt koko neljän päivän aikana nähdä mitään Tokiossa tai ainakaan niin paljon asioita, kuin olisin halunnut. Joko kaikki paikat olivat kiinni, tuli vettä tai makasin sängyssä kipeänä. Ei voi muuta sanoa ku: shit happens.

Back to ihana, sateinen ja sumuinen Hong Kong!

Tokion tax freessä oli pakko kuluttaa loput Yenit, koska niitä ei olisi saanut enää vaihdettua Hong Kongin dollareiksi. Mukaan tarttui pussillinen kaikenmaailman patukoita, vohveleita ja keksejä!